T
Naatiskelin pitkästä aikaa FF IV:n läpi osana Pixel Remaster- maratonia. Aikoinaan hommasin tämän ja Vitosen alkuperäiselle pleikalle kahden levyn bundlena. Sydämeni sykkii edelleen pelin hahmokaartille ja tarinalle. Cecil on superhyvä FF-poju, vastalauseita en hyväksy!
Muistelen hoksanneeni skidinä tämän pelin ansiosta, että viimeistä huutoa olevat grafiikat eivät ole kaikki kaikessa vaan tunnelmaa voi luoda muillakin tavoilla.
@LaraMint X oli ensimmäinen FF jonka pelasin aikoinaan läpi. Omistan sekä alkuperäisen PS2-julkaisun että PS3:lle julkaistun remasterin. Muistelen pitäneeni Auronia maailman cooleimpana ukkelina eikä arvioni ole hirveästi parin vuosikymmenen aikana muuttunut.
Final Fantasy III oli sitä itselleni tutumpaa retro-FF:ää, hahmoille sai eri jopeja samaan tapaan kuin esim. Vitosessa ja hahmokehitys ei ollut niin hassusti vinksallaan kuin edellisessä osassa.
Juonensa osalta tämä oli sekoitus kahdesta edellisestä osasta, neljä geneeristä nuorta pieksää ilkimyksiä ystävyyden voimalla. Sävyltään ja hahmodesigneiltaan kevyempi ja söötimpi, upposi ihan mukavasti.
Seuraavat osat ovatkin jo tuttua kauraa mutta pakkohan nekin on fiilistellä!
Final Fantasy II taputeltu. Melko lyhyt peli tämäkin mutta ensimmäiseen verrattuna valtavasti parempi. Tässä oli tarinaa ja meininkiä ihan eri lailla!
Veikeä ja uniikki level-up systeemi toi paljon vapauksia hahmojen kehittämiseen. Kaikessa hulluudessaan se teki pelistä varsin helpon, hieman tuli FF VIII mieleen.
Tykkäsin silti, seuraavaksi taklaan totta kai sarjan kolmososan kun vauhtiin päästiin!
Tahkosin ekan Final Fantasyn vapun kunniaksi loppuun. Tosi nopea rykäisy etenkin kun hyödynsin remasterin tarjoamia boosteja grindaamisessa.
Kunnollista juonta ei pelistä löydy ja seikkailu oli ajoittain umpimähkäistä poukkoilua mutta annetaan anteeksi. Hauska kokemus ihan jo yleissivistyksen kannalta, seuraavaksi otan totta kai käsittelyyn pelisarjan kakkososan!
Hommasin pikseleitä pleikkarille!
4, 5 ja 6 ovat enemmän kuin tuttuja männävuosilta mutta sarjan kolmeen ensimmäiseen osaan en ole koskenutkaan. Hauska kokea nämäkin viimein. Kutosen voi pelata vaikka miljoona kertaa läpi, vannon etten kyllästy!