Luulenpa havainneeni, että kirjallisuusohjelmissa kirjaa sanotaan useammin "pitkäksi" kuin "paksuksi".
-
Luulenpa havainneeni, että kirjallisuusohjelmissa kirjaa sanotaan useammin "pitkäksi" kuin "paksuksi". Onhan semmoisia pitkiä ja kapeita lastenkirjoja, mutta niitä ei varmaan tarkoiteta. Vaikuttaako tähän se, että monet nykyään kuuntelevat kirjoja ääneen luettuina, ja paksun kirjan kuuntelemiseen kuluva aika on pitkä?
Vai onko sana "paksu" nykyään jotenkin vältettävä?
-
-
Luulenpa havainneeni, että kirjallisuusohjelmissa kirjaa sanotaan useammin "pitkäksi" kuin "paksuksi". Onhan semmoisia pitkiä ja kapeita lastenkirjoja, mutta niitä ei varmaan tarkoiteta. Vaikuttaako tähän se, että monet nykyään kuuntelevat kirjoja ääneen luettuina, ja paksun kirjan kuuntelemiseen kuluva aika on pitkä?
Vai onko sana "paksu" nykyään jotenkin vältettävä?
@sunell Monet lukevat nykyisin myös digitaalisilla lukulaitteilla, jolloin kirjalla ei ole paksuutta.
-
@sunell Monet lukevat nykyisin myös digitaalisilla lukulaitteilla, jolloin kirjalla ei ole paksuutta.
@tittamarja Tosiaan. Mutta kirjallahan ei silloin ole mitään ulottuvuutta, pituuttakaan. Ehkä sitten ajan pituuden metafora (tai sen mielikuva, joka siirretään kirjan ominaisuudeksi) voittaa tässä. Kielemme sotkee iloisesti fysiikan suureet ajan (yksikkö sekunti) ja pituuden (yksikkö metri).
Minusta on kuitenkin mukavampi puhua paksuudesta. Ja kirjahan on sitä paksumpi (enemmän sivuja), mitä pienemmältä ruudulta se luetaan. Tulee mieleen semmoiset miniatyyrikokoiset taskusanakirjat.