About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi.
-
About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi. Peli jonka aloitin ensimmäisen kerran enoni PS2:lla, jatkoin omalla PS2:lla ja vihdoin läpäisin remastered version Switchillä. Melkoinen matka ollut ja kyllähän loppu herkisti tunteet pintaan. Sekä tarinan osalta mutta ehdottomasti myös vain nostalgisen matkan loputtua.
Loppu oli ehkä omaan makuun vähän turhan paljon trollausbosseja sisältävä, siis että kerran pitää taistella ja kuolla bossia vastaan jotta tietää laittaa tietyt varusteet päälle ettei se pääse litistämään koko partya yhdellä iskulla. Mutta niistäkin onneksi selvittiin.
Tarina oli just sellasta sopivan juustosta meininkiä ja oli jotenkin mieleläs toi pelin auronkoinen ja värikäs miljöö, joka sitten yhdistyi aika yllättävänkin synkkiin ja eksistentiaalisiin jaksoihin. Ja musiikki tietysti kruunasi tämän kokonaisuuden.
-
-
About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi. Peli jonka aloitin ensimmäisen kerran enoni PS2:lla, jatkoin omalla PS2:lla ja vihdoin läpäisin remastered version Switchillä. Melkoinen matka ollut ja kyllähän loppu herkisti tunteet pintaan. Sekä tarinan osalta mutta ehdottomasti myös vain nostalgisen matkan loputtua.
Loppu oli ehkä omaan makuun vähän turhan paljon trollausbosseja sisältävä, siis että kerran pitää taistella ja kuolla bossia vastaan jotta tietää laittaa tietyt varusteet päälle ettei se pääse litistämään koko partya yhdellä iskulla. Mutta niistäkin onneksi selvittiin.
Tarina oli just sellasta sopivan juustosta meininkiä ja oli jotenkin mieleläs toi pelin auronkoinen ja värikäs miljöö, joka sitten yhdistyi aika yllättävänkin synkkiin ja eksistentiaalisiin jaksoihin. Ja musiikki tietysti kruunasi tämän kokonaisuuden.
@LaraMint Tähän mennessä muuten ainoa FF, jossa tykkäsin käyttää Thief-tyyppistä hahmoa. Rikku oli olennainen osa omaa tiimiä kun pystyi tekemässä käytännössä mitä vaan. Ja oli myös niin nopea, että varmaan puolet taisteluiden vuoroista Hasten käytön jälkeen Rikulle.
-
@LaraMint Tähän mennessä muuten ainoa FF, jossa tykkäsin käyttää Thief-tyyppistä hahmoa. Rikku oli olennainen osa omaa tiimiä kun pystyi tekemässä käytännössä mitä vaan. Ja oli myös niin nopea, että varmaan puolet taisteluiden vuoroista Hasten käytön jälkeen Rikulle.
@BaiBabby pidin kans Rikkusta koko ajan enemmän ja enemmän mitä pidemmälle pelissä pääsin
-
About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi. Peli jonka aloitin ensimmäisen kerran enoni PS2:lla, jatkoin omalla PS2:lla ja vihdoin läpäisin remastered version Switchillä. Melkoinen matka ollut ja kyllähän loppu herkisti tunteet pintaan. Sekä tarinan osalta mutta ehdottomasti myös vain nostalgisen matkan loputtua.
Loppu oli ehkä omaan makuun vähän turhan paljon trollausbosseja sisältävä, siis että kerran pitää taistella ja kuolla bossia vastaan jotta tietää laittaa tietyt varusteet päälle ettei se pääse litistämään koko partya yhdellä iskulla. Mutta niistäkin onneksi selvittiin.
Tarina oli just sellasta sopivan juustosta meininkiä ja oli jotenkin mieleläs toi pelin auronkoinen ja värikäs miljöö, joka sitten yhdistyi aika yllättävänkin synkkiin ja eksistentiaalisiin jaksoihin. Ja musiikki tietysti kruunasi tämän kokonaisuuden.
@LaraMint Kun FFX aikoinaan ilmestyi, mulla oli elämässä poikkeuksellisen ankea ja kurja vaihe menossa. Oli lohduttavaa upota totaalisesti pelin maailmaan, matkata Spiran halki ja käsitellä samalla omia vaikeita tunteita. Sen soundtrack saa vieläkin pakahtumaan, kun kaikki muistot puskevat pintaan. Elämäni pelejä.
-
@LaraMint Kun FFX aikoinaan ilmestyi, mulla oli elämässä poikkeuksellisen ankea ja kurja vaihe menossa. Oli lohduttavaa upota totaalisesti pelin maailmaan, matkata Spiran halki ja käsitellä samalla omia vaikeita tunteita. Sen soundtrack saa vieläkin pakahtumaan, kun kaikki muistot puskevat pintaan. Elämäni pelejä.
-
About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi. Peli jonka aloitin ensimmäisen kerran enoni PS2:lla, jatkoin omalla PS2:lla ja vihdoin läpäisin remastered version Switchillä. Melkoinen matka ollut ja kyllähän loppu herkisti tunteet pintaan. Sekä tarinan osalta mutta ehdottomasti myös vain nostalgisen matkan loputtua.
Loppu oli ehkä omaan makuun vähän turhan paljon trollausbosseja sisältävä, siis että kerran pitää taistella ja kuolla bossia vastaan jotta tietää laittaa tietyt varusteet päälle ettei se pääse litistämään koko partya yhdellä iskulla. Mutta niistäkin onneksi selvittiin.
Tarina oli just sellasta sopivan juustosta meininkiä ja oli jotenkin mieleläs toi pelin auronkoinen ja värikäs miljöö, joka sitten yhdistyi aika yllättävänkin synkkiin ja eksistentiaalisiin jaksoihin. Ja musiikki tietysti kruunasi tämän kokonaisuuden.
@LaraMint X oli ensimmäinen FF jonka pelasin aikoinaan läpi. Omistan sekä alkuperäisen PS2-julkaisun että PS3:lle julkaistun remasterin. Muistelen pitäneeni Auronia maailman cooleimpana ukkelina eikä arvioni ole hirveästi parin vuosikymmenen aikana muuttunut.
-
@LaraMint X oli ensimmäinen FF jonka pelasin aikoinaan läpi. Omistan sekä alkuperäisen PS2-julkaisun että PS3:lle julkaistun remasterin. Muistelen pitäneeni Auronia maailman cooleimpana ukkelina eikä arvioni ole hirveästi parin vuosikymmenen aikana muuttunut.
@TMMCule Auron 🤩
-
About 20 vuotta siinä meni, mutta sain vihdoin pelattua Final Fantasy X:n läpi. Peli jonka aloitin ensimmäisen kerran enoni PS2:lla, jatkoin omalla PS2:lla ja vihdoin läpäisin remastered version Switchillä. Melkoinen matka ollut ja kyllähän loppu herkisti tunteet pintaan. Sekä tarinan osalta mutta ehdottomasti myös vain nostalgisen matkan loputtua.
Loppu oli ehkä omaan makuun vähän turhan paljon trollausbosseja sisältävä, siis että kerran pitää taistella ja kuolla bossia vastaan jotta tietää laittaa tietyt varusteet päälle ettei se pääse litistämään koko partya yhdellä iskulla. Mutta niistäkin onneksi selvittiin.
Tarina oli just sellasta sopivan juustosta meininkiä ja oli jotenkin mieleläs toi pelin auronkoinen ja värikäs miljöö, joka sitten yhdistyi aika yllättävänkin synkkiin ja eksistentiaalisiin jaksoihin. Ja musiikki tietysti kruunasi tämän kokonaisuuden.
@LaraMint Minulla on X vieläkin kesken. Ihmettelen edelleen mikä siinä hirtti kiinni.
-
@marumuju tää on onneksi sellainen peli että helppo palata sen pariin vaikka olisi pitempikin tauko. Ehkä sit muistuu mikä siin tökki