Filippa asuu yhdessä aasi Anteron ja kissa Nokosen kanssa. Eräänä yönä ohi ajavasta keikkabussista irtoaa perästä piano ja päätyy Filippan pihalle. “Juuri tällaista olen aina halunnut soittaa!”, Filippa riemastuu, mutta ei hän soittohommiin pääse: kissa Nokonen hyppää pianon sisään päiväunille ja aasi Antero ottaa pianon kahvikioskinsa käyttöön pöydäksi ja tuoliksi. Sekös Filippaa kiukuttaa!

Samaan aikaan toisaalla Orkesteri Keikkaputken pianistilla on pulma: treeneistä ei tule mitään, kun pianoa ei näy, ei kuulu. Puistoon tilannetta pakeneva pianisti kohtaa puistossa hermojaan huuliharppua soittamalla lepuuttavan Filippan. Ja niin lopulta pianisti löytää pianonsa luokse, orkesterin treenit saadaan toimimaan ja Filippakin pääsee soittamaan.

Hilpeässä ja vauhdikkaassa lastenkirjassa Juha Virran eloisa teksti saa seurakseen Marika Maijalan värikkään ja lennokkaan kuvituksen. Kuvituksen maailma on johdonmukainen, värikäs ja elävä. Kirjassa pääsee eläytymään monenlaisiin tunteisiin ja hauskoihin hetkiin. Tällaista tasokasta lastenkirjallisuutta on ilo lukea lapselle.

Kirja on ilmestynyt vuonna 2020 uutena painoksena samoissa kansissa Kissa katoaa -kirjan kanssa.

Linda Bondestam on kuvittanut muiden kirjoittamia kirjoja 2000-luvun alusta asti, mutta vuonna 2018 ilmestynyt Hyvää yötä maa on hänen ensimmäinen itse kirjoittamansa kirja. Hyvänyönsatu kertoo nukahtamisesta, joka onkin lapsiperheissä klassikkoaihe.

Aihetta lähestytään inhimillistettyjen eläinten kautta: “Pikkuapinan pitäisi jo nukkua. Äiti on laulanut ja soittanut ukulelellaan 73 laulua.” Kirjan loppupuolelta löytyy sitten oma kullanmuru, ihan oikea ihmislapsi, jonka uneen saattaminen on isälle ja äidille hieman hankalampi prosessi.

Kirjassa on muutama lyhyemmäksi leikattu sivu, joiden yksinkertaista ideaa käytetään varsin näppärästi piristämään kirjaa. Samaa ideaa oli viety vielä pidemmälle aamutoimia kuvaavassa jatko-osassa Hyvää huomenta avaruus, jossa leikatut sivut ovat pelkkiä lyhennyksiä monipuolisempia ja kekseliäämpiä.

Teoksen on suomentanut Maarit Halmesarka; teksti on kirjassa sivuosassa kuvitukseen nähden ja lähinnä selittää kuvia. Ruotsinkielinen alkuteoskin olisi helppoa luettavaa. Jos Bondestamin kuvitustyyli ja kevysti vino huumori miellyttävät, Hyvää yötä maa tarjoaa hyvää luettavaa unihetkiin.

Norjalainen kuvakirja Kaikki lasketaan vaikuttaa ensialkuun yksinkertaisemmalta kuin on. Ensimmäisellä sivulla on selkeä yksivärinen piirros metsäaukeasta, numero 0 ja teksti ”Ei ketään”. Seuraavalla sivulla on samantyylinen sininen viivapiirros lapsen huoneesta, mutta nyt sängyssä on väritetty lapsi. Kuvassa on siis yksi ihminen. Seuraavalla sivulla ollaan metsässä, jossa sama lapsi on isänsä kanssa. Kaksi ihmistä! Näin edetään, joka sivulla on uusi tilanne ja aina yksi ihminen enemmän.

Kuvatekstit vievät kirjaa kuitenkin syvemmälle. “Kaksi ihmistä metsäretkellä. Toinen sanoo jotain, minkä toinen muistaa elämänsä loppuun saakka.” Osa herättää suoraviivaisempaa pohdittavaa: “Neljä ihmistä soittaa orkesterissa. Yksi on kaksonen. Yksi yrittää arvata, mitä hänen tyttärensä saa syntymäpäivälahjaksi. Yhdelle käy tänään köpelösti.” Vastaukset siihen, kenestä puhutaan, löytyvät kirjan sivuilta. Nämä eivät nimittäin ole ketä tahansa satunnaisia ihmisiä, vaan kirjan sivut muodostavat toisiinsa kytkeytyvän viittausten verkoston.

Kirja tuo mieleen MicroMacro – Rikospaikalla -lautapelin. Kaikkien yhteyksien löytäminen vaatii reippaasti hoksottimia ja oivallusta. Lukijalla on oltava tarkat silmät, jotta tunnistaa Kristin Roskiften pallopäisistä ihmisistä kuvissa toistuvat hahmot ja sen, mitä heille tapahtuu. Armollisesti kirjan lopussa on aukeama, jossa on kaikki vastaukset – onnittelut heille, jotka kaiken oivaltavat ihan itse.

Kaikki lasketaan voitti vuoden 2019 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon. Voitto oli ansaittu: tämä on todella hieno kirja, jossa on paljon pintaansa enemmän syvyyttä, sekä sen tarjoamien pulmien ratkaisemisen että sen sisältämän yleisinhimillisen viisauden suhteen.