Miten Mika Vainion taiteilijanimi Ø luetaan? Olen sen tässä kirjoittanut merkillä "latin capital letter O with stroke" niin kuin tehdään Vainion omalla veppisivulla ja Wikipediassa. Se olisi siis lähinnä norjalainen ö. Kirjastossa levyt aakkostetaan ö:hön.

Mutta haluaisin ajatella, että Vainiolla oli tarkoituksellisen moniselitteistä nimeä keksiessään mielessään enemmän tyhjä joukko, jonka samannäköinen merkki on ∅, "empty set".

@phinnweb käyttää Vainio-tekstissään ensin mainittua merkkiä.

Onko asiasta olemassa virallista tietoa?

#MikaVainio

@lari Hienolta kuulostaa, hyvää retkeä! Oma alkusyksyni menee töissä, mutta vuoden päästä Itäkaira ellei Himalaja.

@tittamarja Tosiaan. Mutta kirjallahan ei silloin ole mitään ulottuvuutta, pituuttakaan. Ehkä sitten ajan pituuden metafora (tai sen mielikuva, joka siirretään kirjan ominaisuudeksi) voittaa tässä. Kielemme sotkee iloisesti fysiikan suureet ajan (yksikkö sekunti) ja pituuden (yksikkö metri).

Minusta on kuitenkin mukavampi puhua paksuudesta. Ja kirjahan on sitä paksumpi (enemmän sivuja), mitä pienemmältä ruudulta se luetaan. Tulee mieleen semmoiset miniatyyrikokoiset taskusanakirjat.

Luulenpa havainneeni, että kirjallisuusohjelmissa kirjaa sanotaan useammin "pitkäksi" kuin "paksuksi". Onhan semmoisia pitkiä ja kapeita lastenkirjoja, mutta niitä ei varmaan tarkoiteta. Vaikuttaako tähän se, että monet nykyään kuuntelevat kirjoja ääneen luettuina, ja paksun kirjan kuuntelemiseen kuluva aika on pitkä?

Vai onko sana "paksu" nykyään jotenkin vältettävä?

#kehopositiivisuus #kieli #kirjat #kielimiliisi