Kaikki lasketaan

Norjalainen kuvakirja Kaikki lasketaan vaikuttaa ensialkuun yksinkertaisemmalta kuin on. Ensimmäisellä sivulla on selkeä yksivärinen piirros metsäaukeasta, numero 0 ja teksti ”Ei ketään”. Seuraavalla sivulla on samantyylinen sininen viivapiirros lapsen huoneesta, mutta nyt sängyssä on väritetty lapsi. Kuvassa on siis yksi ihminen. Seuraavalla sivulla ollaan metsässä, jossa sama lapsi on isänsä kanssa. Kaksi ihmistä! Näin edetään, joka sivulla on uusi tilanne ja aina yksi ihminen enemmän.

Kuvatekstit vievät kirjaa kuitenkin syvemmälle. “Kaksi ihmistä metsäretkellä. Toinen sanoo jotain, minkä toinen muistaa elämänsä loppuun saakka.” Osa herättää suoraviivaisempaa pohdittavaa: “Neljä ihmistä soittaa orkesterissa. Yksi on kaksonen. Yksi yrittää arvata, mitä hänen tyttärensä saa syntymäpäivälahjaksi. Yhdelle käy tänään köpelösti.” Vastaukset siihen, kenestä puhutaan, löytyvät kirjan sivuilta. Nämä eivät nimittäin ole ketä tahansa satunnaisia ihmisiä, vaan kirjan sivut muodostavat toisiinsa kytkeytyvän viittausten verkoston.

Kirja tuo mieleen MicroMacro – Rikospaikalla -lautapelin. Kaikkien yhteyksien löytäminen vaatii reippaasti hoksottimia ja oivallusta. Lukijalla on oltava tarkat silmät, jotta tunnistaa Kristin Roskiften pallopäisistä ihmisistä kuvissa toistuvat hahmot ja sen, mitä heille tapahtuu. Armollisesti kirjan lopussa on aukeama, jossa on kaikki vastaukset – onnittelut heille, jotka kaiken oivaltavat ihan itse.

Kaikki lasketaan voitti vuoden 2019 Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon. Voitto oli ansaittu: tämä on todella hieno kirja, jossa on paljon pintaansa enemmän syvyyttä, sekä sen tarjoamien pulmien ratkaisemisen että sen sisältämän yleisinhimillisen viisauden suhteen.